YK:n naisten oikeuksien toteutumisesta

Lausunto: YK:n naisten oikeuksien eli CEDAW-sopimuksen toteutuminen Suomessa vuonna 2011

YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, Suomen seitsemän määräaikaisraportti.

Lausunto Ulkoasianministeriölle.

Naisasialiitto Unioni ry kiittää lausuntopyynnöstä.

Naisasialiitto Unioni ry on lausuntoa muotoillessaan lähtenyt siitä, että kansalaisjärjestönä tehtävämme on tuoda esiin sellaisia tavoitteita, jotka eivät ole toteutuneet sekä keinoja, jotka olisivat näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä, mutta joita Suomessa ei ole otettu käyttöön. Naisasialiitto Unioni lausuu seuraavaa:

Sukupuolten tasa-arvoa koskevan lainsäädännön uudistaminen

Syrjintäkysymysten monialaisuuden kohdalla erityisen tärkeäksi nousee kysymys moniperusteisen syrjinnän huomioimisesta lainsäädännössä. Yhdenvertaisuuslain uudistamisen tausta-asiakirjoissa tähän on tartuttu, mutta tasa-arvolain kohdalla puuttuu vastaava sitoumus. On tärkeää että moniperusteisesta syrjinnästä säädetään molemmissa laeissa, sillä Suomessa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki kattavat eri elämänalueita, merkittävimpänä erona se, että yhdenvertaisuuslaki ei koske työelämää, kun se taas on tasa-arvolain painopiste. Eri vähemmistöillä on erilainen syrjintäsuoja Suomessa ja myös heidän käytettävissään oleva oikeudellinen tuki (tasa-arvovaltuutettu, vähemmistövaltuutettu) vaihtelee suuresti. Lainsäädännöllisesti epäselvän tilanteen vuoksi moniperustaisen syrjinnän kuuluminen minkäkin lain ja lainvalvonnan piiriin on jossain määrin epäselvää. Lakiteksteistä moniperusteisen syrjinnän käsite puuttuu tällä hetkellä kokonaan.

Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen

Naisasialiitto Unioni haluaa muistuttaa, että valtionhallinnossa on tärkeää taata paitsi taloudelliset, myös taidolliset ja tiedolliset resurssit valtavirtaistamisen aidoksi toteuttamiseksi Tämä tulisi toteuttaa virkojen sisällöistä ja virantäyttöjen kriteereistä päätettäessä sekä täydennyskoulutuksella ja erilaisten tietojärjestelmien kehittämisellä. Näistä tiettävästi vain tasa-arvotiedon keskus Minna on toteutunut, sekin epävarmalla rahoitusmallilla.

Näkyvyys

Naisasialiitto Unioni yhtyy näkemykseen, ettei yleissopimusta ja valinnaista pöytäkirjaa tunneta Suomessa vieläkään riittävän laajalti. Tämä edellyttäisi tehokkaampaa tiedottamista. Myös kansalaisjärjestöillä olisi mahdollisuus osallistua tehokkaasti tiedottamiseen, jos valtionhallinnolla olisi tarjota siihen riittävästi taloudellista tukea järjestöille.

Naisiin kohdistuva väkivalta

Naisasialiitto Unioni yhtyy komitean huoleen parisuhdeväkivallan yhteydessä surmattujen naisten suuresta määrästä. Määrässä ei näy muutosta.

Naisasialiitto Unioni yhtyy myös siihen näkemykseen, että nykyinen sukupuolineutraalissa kielenkäytössä pitäytyminen Suomessa viranomaisteksteissä piilottaa naisiin liittyvää syrjintää väkivallan kontekstissa.

On todettava, että Suomen turvakotiverkosto on täysin riittämätön. Asiaa ei ole korjattu julkisella rahoituksella huolimatta siitä, että CEDAW-komitea on jatkuvasti puuttunut aiheeseen. Myös sijainniltaan salaisia turvakoteja on saatava merkittävästi enemmän Suomeen, jotta lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten turvallisuus voidaan taata. Palveluissa on suuria alueellisia eroja. Tämä asettaa suurten taajamien ulkopuolella asuvat naiset selkeästi eriarvoiseen asemaan palvelujen saatavuudessa.

Suomesta myös puuttuu edelleen lähisuhde- ja perheväkivallan vastaista työtä koordinoiva oma, erillinen, itsenäinen yksikkö valtionhallinnosta. Väkivallan vastaisten palvelujen tuottaminen on pääasiassa kolmannen sektorin vastuulla ja palveluverkosto on hyvin hajanainen. Kuntien toiminta on erittäin vaihtelevaa. Valtion tulee ottaa vastuurooli palvelujen turvaamisessa.

Palvelujen suunnittelussa tulee nykyistä enemmän läpileikkaavasti huomioida vähemmistönaisten kysymykset ja heidän tavoittamisensa palvelujen piiriin sekä alueellinen yhdenvertaisuus. Lisäksi sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille on toteutettava laaja täydennyskoulutus aiheesta.

Naisasialiitto Unionin näkemyksen mukaan tulee toteuttaa seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus. Seksuaalirikosten tunnusmerkistö tulee muuttaa niin, että ilman suostumusta tapahtunut yhdyntä on aina raiskaus. Törkeysluokitusta tulee korjata luopumalla kategoriasta “pakottaminen sukupuoliyhteyteen” (RL 20 3§). Kaikki seksuaalirikokset tulee säätää virallisen syytteen alaisiksi.

Lisäksi lähisuhdeväkivallan sovittelu tulee lopettaa, sillä se ei erityispiirteittensä vuoksi sovellu soviteltavaksi. Tällä hetkellä Suomessa sovitellaan myös parisuhteessa tapahtuneita raiskauksia ja muuta seksuaalista väkivaltaa.

Väkivaltaa kohdanneiden naisten asema tulee myös turvata oleskelu- ja turvapaikkamenettelyssä ja huomioida, että väkivalta on peruste erityiselle suojeluntarpeelle.

Naiskauppa ja prostituutio

Hallinnossa ei ole kerätty tietoa, kuten CEDAW-komitea on edellyttänyt, prostituution, ml. sen piiloisimmat muodot, esiintyvyydestä Suomessa. Kuntoutus- ja tukipalvelut (ml. koulutus-, työllistämis- ja asuntopalvelut) prostituutiosta pois pyrkiville naisille ja tytöille puuttuvat.

Ihmiskaupan ja parituksen kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöä käsittelevässä lainsäädännössä on soveltamiseen ja uhrien tunnistamiseen liittyviä puutteita. Oikeusministeriön tulee tutkia asia ja ryhtyä sen jälkeen lainsäädännön uudistustyöhön. Tulisi tarkastella myös sitä, käsitelläänkö poliisitutkinnassa ihmiskauppana käsiteltyjä tapauksia usein lopulta oikeusistuimissa törkeinä parituksina. Koska lainkohdan soveltamisessa saattaa olla määrittelyn vaikeutta ja mahdollisesti liukumaa siinä, milloin kyseessä on ihmiskauppa, milloin törkeä paritus, tosiasialliset ihmiskaupan uhrit eivät välttämättä saa riittävää suojelua. Jos rikos katsotaan törkeäksi paritukseksi ihmiskaupan sijasta, uhrilla ei ole mahdollisuutta saada tuomion perusteella oleskelulupaa. Palauttaminen lähtömaahan voi olla merkittävä riski hänen turvallisuudelleen.

Valtiovallan tehtävänä tulee olla ihmiskaupan uhrin suojeleminen oikeusprosessissa mm. todistajansuojeluohjelmalla. Tämä koskee lisäksi kaikkia parituksen kohteena olleita henkilöitä, ei ainoastaan ihmiskaupan uhreja. Todistajansuojeluohjelman rakentamisen vaikeuteen populaatioltaan pienenä maana ei Naisasialiitto Unionin mielestä ole sikäli perusteita, että Pohjoismailla olisi periaatteessa valmiuksia tehdä keskenään yhteistyötä todistajansuojelussa ihmiskaupan uhrien sijoittamiseksi turvallisesti, siten että henkilöllisyyden vaihto todella turvaa anonymiteetin, kun sijoitusmaana on toinen Pohjoismaa. Tätä yhteistyötä ei ole kuitenkaan Suomessa lähdetty edistämään.

Viestimien ja mainonnan stereotypiat

Suomessa ei ole tehty johdonmukaista strategista työtä yliseksualisoidun ja pornografisoidun naiskuvan esittämisen vähentämisestä joukkoviestinnässä. Em. kuvasto värittää myös suurten kaupunkien katukuvaa, jolloin kaikki kaupunkilaiset, ml. lapset, joutuvat kuvaston kuluttajiksi arkipäivän elämässään.

Yhdenvertainen osallistuminen poliittiseen ja julkiseen toimintaan

Naisasialiitto Unionin näkemyksen mukaan tulisi tasa-arvolakiin säätää kiintiösääntö koskemaan pörssiyhtiöiden hallituksia niin että niissä on oltava molempia sukupuolia edustettuina vähintään 40%. Se tulisi säätää koskemaan myös kaikkia kunta- ja valtioenemmistöisten yhtiöiden johto- ja hallintoelimiä. Nyt tasa-arvolaissa mainittu tasapuolisuuden edellytys kunta- ja valtio-enemmistöisille yhtiöille on suosituksen luonteinen, eikä näytä korjaavan tilannetta riittävän ripeästi.

Suomesta myös puuttuvat tilastot maahanmuuttaja- ja vähemmistönaisten poliittisesta toiminnasta.

Koulutus

Naisasialiitto Unionnin näkemyksen mukaan tehokas puuttuminen häirintään kouluissa edellyttäisi, että mitä seksuaalisesta häirinnästä oppilaitoksissa on tasa-arvolaissa säädetty, ulotettaisiin koskemaan myös peruskouluja. Samassa yhteydessä tulee toteuttaa peruskoulujen opettajille ja muulle henkilöstölle suunnattu laaja täydennyskoulutus liittyen häirinnän tunnistamiseen (joka on suomalaisessa kulttuurissa puutteellista), häirintään puuttumiseen ja sen ehkäisyyn. Tätä ei ole tehty.

Tasa-arvolaissa mainittu tasa-arvosuunnitelman laatimisen velvoite oppilaitoksille tulisi ulottaa koskemaan myös peruskouluja.

Kaikkien varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja opettajien perusopintoihin tulisi sisällyttää ei-valinnaisia opintoja sukupuolisensitiivisyydestä kasvatuksessa. Lisäksi tulee toteuttaa jo ammatissa toimivien laajamittaista ja kattavaa täydennyskoulutusta aiheesta.

Työllisyys

Suomessa on tuoretta tutkimustietoa siitä että kotihoidontukijärjestelmä, jonka käyttäjistä suurin osa on naisia, ja jonka puitteissa voi verrattain matalalla korvauksella hoitaa lasta kotona 3-vuotiaaksi saakka, muodostaa matalasti koulutetuille ja huonosti työelämään integroituneille naisille (jotka käyttävät tätä tukimuotoa enemmän kuin korkeammin koulutetut naiset) vahvan työelämästä syrjäytymisen riskin. Näin ollen nykyisellä järjestelmällä on naisten köyhyyttä uusintavia vaikutuksia. Naisasialiitto Unionin näkemyksen mukaan tämä tutkimustieto on otettava huomioon ja toteutettava kotihoidontukijärjestelmän uudistus.

Saamelaisnaiset

Turvakotiverkosto on harvin pohjoisimmassa Suomessa, joten perinteisillä alueillaan asuvilla saamelaisnaisilla ei ole käytössään riittäviä tukipalveluja lähisuhdeväkivallan kokijoina.

Vammaiset naiset

Vammaisten naisten asemasta on erittäin huonosti saatavilla kattavaa tilastotietoa. Joko tietoa ei ole kerätty tai sitten se ei ole kansalaisjärjestöjen käytettävissä Tilastokeskuksen yms. julkisten tietopalvelulaitosten kautta.

Romaninaiset

Romaninaisten asunnottomuus on vaikeampi kuin valtaväestön naisten. Esimerkiksi Helsingissä on (ensisuojan lisäksi) vain yksi ostosopimuspaikka, johon kaupungin sosiaalitoimi voi sijoittaa asunnottomia naisia, ja k.o. toimija käyttää erittäin tiukkoja, etniseen ryhmään liittyviä valintaperusteita, joten sinne ei lainkaan oteta asiakkaiksi tiettyjen maahanmuuttajaryhmien naisia ja romaninaisia.

Turvakotipalvelut ovat huonommin romaninaisten saavutettavissa liittyen nk. väistämisvelvollisuuteen.

Maahanmuuttajanaiset

Suomessa kotouttamistoimien ja erityisesti kielikoulutuksen ulkopuolelle jää paljon naisia, koska maahanmuuttajissa heitä on paljon kotiäiteinä ja kotouttamistoimet suuntautuvat pääosin työvoimaan kuuluviin. Maahanmuuttajissa naisten työttömyys on erityisen korkeaa ja heillä on paljon piilotyöttömyyttä. Siksi tarvittaisiin perhevapaalla tai vastaavalla olevan oma kotouttamisuunnitelma ja sen edellyttämät toimenpiteet lainsäädäntöön erikseen kirjatuiksi. Kuntien kotuttamisohjelmassa tulisi pysyvästi huomioida kotona olevat naiset ja heidän tavoittamisensa. Kaikkien kohdalla kotouttamiseen liittyvään koulutukseen tulisi johdonmukaisesti sisällyttää laajasti tietoa naisten ja miesten yhtäläisistä oikeuksista sekä muista yhdenvertaisista oikeuksista yhteiskunnassa, suomalaisesta työsopimuslaista ja työntekijän oikeuksista sekä ammattiyhdistystoiminnasta.

Maahanmuuttajien edustajien tulisi olla maahanmuuttajien itsensä valitsemia valtiojohtoisissa tai julkisesti rahoitetuissa elimissä siten että pidetään erityistä huolta siitä, että molemmat sukupuolet ovat tasapuolisesti edustettuina heidän joukossaan.

Helsingissä 19.5.2011