NAISUNIONI Naisasiaa vuodesta 1892

Naisunioni 25.9.2015

Lausunto: Naisasialiitto Unioni vaatii subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoittavan lakiesityksen hylkäämistä

Lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle varhaiskasvatuslain (36/1973) 11 a ja 11 b §:n muuttamisesta sekä valtioneuvoston asetukseksi lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 6 §:n 1 momentin muuttamisesta

Naisasialiitto Unioni kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä mahdollisuudesta antaa lausunto koskien hallituksen esitystä varhaiskasvatuslain muutoksista. Laadukas varhaiskasvatus on jokaisen lapsen oikeus. Tämän lisäksi se on merkittävä tekijä naisten taloudellisen itsenäisyyden ja työllisyyden taustalla Lausuntomme tarkastelee ensisijaisesti varhaiskasvatuslain 11 a ja 11 b §:n muuttamista koskien varhaiskasvatusoikeuden rajaamista. Käsittelemme myös esitystä 6 §:n 1 momentin, eli hoitajamitoituksen muuttamista tasa-arvonäkökulmasta.

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus

Hallitus esittää subjektiivisen kokopäivähoito-oikeuden lakkauttamista rajaamalla oikeuden 20 tuntiin viikosta niillä lapsilla, joiden vanhempi on kotona joko työttömänä tai perhevapaalla. Lakiesityksen perusteluiden kohdassa 3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt todetaan, että: "Varhaiskasvatuksen laajuuden tulisi muutoinkin mukautua perheen olosuhteisiin ja mahdollistaa esimerkiksi työssäkäynti" Oikeus varhaiskasvatukseen on ensisijaisesti lapsen oikeus, ei vanhemman oikeus. Lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ei tulisi asettaa alisteiseksi vanhempien elämäntilanteelle. Kuten YK:n lapsenoikeuksien sopimuksen 2. artiklan 2. momentissa sanotaan, sopimusvaltioiden tulee ryhtyä "kaikkiin tarpeellisiin toimiin varmistaakseen, että lasta suojellaan kaikenlaiselta syrjinnältä ja rangaistukselta, jotka perustuvat hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden perheenjäsentensä asemaan, toimintaan, mielipiteisiin tai vakaumuksiin."[1]

Esityksen tavoitteissa ja keskeisissä sisällöissä todetaan, että "Päätös lapsen varhaiskasvatusoikeuden laajuudesta tehtäisiin perheen säännöllisen elämäntilanteen perusteella." Lakiesityksen perusteluiden kohdassa 4.1. Esityksen taloudelliset vaikutukset sanotaan, että laajempaa varhaiskasvatusoikeutta haetaan varhaiskasvatuspaikan hakemisen yhteydessä. Tämän epäillään lisäävän kunnan hallinnollista työtä vain hyvin vähän. Oikeus 20 tuntia laajempaan varhaiskasvatukseen täytyy siis erikseen hakea ja tämä hakeminen suoritetaan samalla kun varhaiskasvatuspaikkaa haetaan. Tämä saattaa johtaa tilanteeseen, että hyvinkin samankaltaisessa tilanteessa olevien lasten oikeus kokopäivähoitoon ratkaistaan eri tavoin, koska päätökset saattavat vaihdella kunnittain ja jopa niiden sisällä. Kohdassa 4.4. Lapsivaikutukset mainitaan, että muutos ei saa johtaa siihen, että kokopäiväistä varhaiskasvatusoikeutta joudutaan hakemaan lastensuojelun asiakkuuden, sosiaalitoimen tai perheneuvolan kautta. On hyvä, ettei laajempaa varhaiskasvatusta saadakseen tarvita lastesuojelu- tai muita toimia. Tietyissä tilanteissa lapsen erityisen tarpeiden toteaminen voi kuitenkin vaatia erityisasiantuntijoiden arviointia, jotta lapsen etu toteutuu. Jos päätöksen erityisestä tuesta tekevät kunnan viranomaiset ilman asiantuntijoiden apua saattaa erityisessä tarpeessa oleva lapsi jäädä ilman hänelle kuuluvaa oikeutta. Toisaalta erityisasiantuntijoiden lausuntojen tarve lisää byrokratiaa ja hankaloittaa perheiden elämää prosessin monimutkaistuessa. Erityisoikeuden hakuprossien saaminen yhtenäiseksi on iso haaste ja on hyvin todennäköistä, että lapset joutuvat eriarvoiseen asemaan keskenään. Lasten tasa-arvoisen kohtelun kannalta samoin kuin käytännöllisistä syistä olisi järkevää ja oikeudenmukaisinta tarjota oikeus kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen kaikille lapsille.

Varhaiskasvatuslain 6 §:n pykälän ensimmäisen momentin, eli hoitajamitoituksen muuttamisesta todetaan lakiesityksen vaikutuksissa seuraavaa: "Lasten määrän kasvaessa lapsiryhmissä ja toimintayksiköissä lasten vuorovaikutussuhteiden kokonaismäärä kasvaisi sekä toisiin lapsiin että aikuisiin varhaiskasvatuspäivän aikana. Esitys vähentäisi henkilökunnan mahdollisuuksia jokaisen lapsen yksilölliseen ja lapsiryhmän tarpeenmukaiseen kohtaamiseen, huomioimiseen, havainnoimiseen sekä kehityksen ja oppimisen tukemiseen. Nämä seikat saattaisivat vaikuttaa lapsen kognitiiviseen, sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen sekä sitä kautta myöhempään koulumenestykseen. "Hoitajamitoituksen muuttamisen siis tiedostetaan vaikuttavat lapsiin haitallisesti. Tämän tiedon tulisi ohjata kaikkia hoitajamitoitusta koskevia päätöksiä. Katsomme, että ryhmäkokojen kasvattaminen uhkaa lapsen oikeutta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja turvalliseen, lapsen kehitystä tukevaan ympäristöön.

Esitetyn muutoksen vaikutukset tasa-arvoon ja naisten asemaan

Lakiesityksen perusteluiden luvussa 4.5. käsitellään lakiesityksen tasa-arvovaikutuksia. Luvussa ei kuitenkaan esitetä minkäänlaisia arvioita siitä miten esitys vaikuttaa tasa-arvoon tai naisten asemaan. Luvussa ainoastaan esitetään erilaisia lukuja siitä mikä on naisten ja miesten työllisyystilanne tällä hetkellä ja miten perhevapaat jakautuvat sukupuolten kesken. Luvussa todetaan, että naisten työllisyysaste on miehiä heikompi sekä se, että 91,7 prosenttia perhevapaista käyttää äiti ja 8,3 prosenttia isä. Perheitä, joissa isä hoiti lastaan kotihoidon tuella, oli 5,7 prosenttia. Näistä luvuista ei kuitenkaan vedetä lakiesityksessä minkäänlaisia johtopäätöksiä sen suhteen, miten varhaiskasvatuksen laatu ja saatavuus osaltaan tukee tai estää tasa-arvon toteutumista. Onkin perusteltua kysyä onko lakiesitykselle tehty minkäänlaista sukupuolivaikutusten arviointia?

Subjektiivinen päivähoito-oikeus on merkittävin yksittäinen naisten työllistymistä edistävä tekijä. Mikäli subjektiivista päivähoito-oikeutta esitetään rajoitettavaksi, on välttämätöntä, että muutoksen vaikutuksista naisten asemaan ja sukupuolten tasa-arvoon tehdään kattava vaikutusarviointi. On oletettavaa, että oikeus vain puolipäiväiseen hoitoon vaikeuttaa eri elämäntilanteiden sovittamista työnhakua ja työntekoa hankaloittavasti ja kannustaa naisia jäämään kotiin.

Lakiesityksen yleisperusteluiden johdannossa viitataan hallitusohjelman tavoitteisiin vahvistaa vanhemmuutta sekä lakiesityksen tavoitteisiin huomioida perheiden monimuotoisuus sekä lapsen etu. Perusteluissa ei kuitenkaan kerrota kuinka muutos vahvistaisi vanhemmuutta tai lapsen etua. Sen sijaan on perusteltua kysyä aiheuttaako oikeuden rajaaminen kuormitusta perheille. Väsymys ja synnytyksen jälkeinen masennus ovat yleisiä ongelmia pienten lasten äideillä[2]. Tämä voi johtaa siihen, että kynnys hakea laajempaa varhaiskasvatusoikeutta saattaa nousta suureksi ja toisaalta, että perheiden elämäntilanteiden kuormittavuutta ei tunnisteta kokopäivähoitopaikan perusteeksi, jolloin perheet eivät saa tarvitsemaansa kokopäivähoitopaikkaa sitä tarvitsevalle lapselleen.

Vuoroviikkoisin kahden eri huoltajan luona asuvan lapsen tilanteesta sanotaan seuraavaa: "Jos huoltajavanhempi jää kotiin esimerkiksi äitiys- ja vanhempainvapaalle hoitamaan perheen muuta lasta, on vanhemmalla varhaiskasvatusikäisellä lapsella 1 momentin mukainen oikeus varhaiskasvatukseen. Jos lapsen toinen vanhempi, jolla lapsi asuu vuoroviikoin, käy töissä, tarvitsee lapsi näinä viikkoina kokopäiväistä varhaiskasvatusta. Tällöin lapsen tarvetta on arvioitava kokonaisuutena välttäen turhia muutoksia ja vanhempien asuessa kahdella paikkakunnalla yksilöllisesti kummankin asuinpaikan ja tarpeen mukaan." Perusteluissa ei anneta yksiselitteistä vastausta siihen miten vuoroviikkoasuvan lapsen tilanteessa toimitaan. On siis mahdollista, että osalla vuoroviikkoasuvista lapsista oikeus varhaiskasvatukseen määräytyy kotona olevan vanhemman mukaan ja osalla työssäkäyvän vanhemman mukaan, mikä on sekä vanhempien että lapsen kannalta kohtuutonta.

Muutoksen taloudelliset vaikutukset

Esityksen perusteluissa vuosittaisiksi taloudelliseksi säästöiksi on arvioitu vuodesta 2017 alkaen 62 miljoonaa euroa, josta valtionosuus on noin 15,9 miljoonaa ja kuntien omarahoitusosuus noin 46,1 miljoonaa euroa. Kuntaliiton tekemien laskelmien mukaan[3] säästövaikutus on vain noin 10,3 miljoonaa euroa. Kuntaliiton mukaan hallituksen arvioima säästövaikutus on epärealistinen. Lakiesityksessä esitetyt laskelmat perustuvat esimerkiksi vuonna 2004 tehtyyn selvitykseen lasten hoitomuodoista vanhemman ollessa perhevapaalla tai työttömänä. Selvityksen aineiston keräämisestä on yli 10 vuotta ja lakimuutokset tulisikin perustua tuoreeseen tutkimustietoon.

Lakimuutoksen oletetut säästöt tulevat henkilöstökustannusten pienenemisestä. Tämä tarkoittaa varhaiskasvatuksessa työskentelevien henkilöiden määrän vähentämistä sekä työsuhteiden osa-aikaistamista. Lisäksi hoitajamitoituksen muuttaminen yli 3-vuotiaiden ryhmissä vaikuttaa työntekijätarpeeseen. Nämä muutokset tarkoittavat, että säästöjen maksajiksi joutuisivat julkisella sektorilla työskentelevät naiset.

On hyvä, että lakiesityksen perusteluissa mainitaan sen tärkeys, että lapsella säilyy sama hoitopaikka vaikka varhaiskasvatuksen laajuuden oikeus muuttuu. Tällöin saattaa kuitenkin syntyä realistisesti arvioiden tilanteita, joissa päiväkoti ei pysty järjestämään paikkamitoitusta muuttuvien tarpeiden mukaan niin, etteikö puolipäiväisessä hoidossa oleva lapsi veisi kokopäiväistä hoitopaikkaa. Tällöin kustannussäästöjä ei synny.

Lopuksi

Naisasialiitto Unioni vaatii kyseisen lakiesityksen hylkäämistä. Ensisijainen peruste on, se, että lakimuutos oletettavasti vaikuttaa naisten asemaan sitä heikentävästi. Muistutamme hallitusta siitä, että sillä on velvollisuus edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa työelämässä. Toinen merkittävä peruste on se, että varhaiskasvatus on lapsen oikeus, jonka tulisi olla yhdenvertaisesti kaikkien lasten saatavilla. Vanhempien työmarkkina-aseman, perhevapaiden tai muunkaan vanhemman elämäntilanteen ei tule rajoittaa lapsen oikeuksia. Lakiesityksen tausta-aineistona on käytetty Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2012 asettaman varhaiskasvatuslainsäädännön uudistusta valmistelleen asiantuntijatyöryhmän tekemää selvitystä, jossa esitetään, että subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi säilyttää kokopäiväisenä oikeutena kaikille lapsille. Selvitys luovutettiin opetus- ja kulttuuriministerille 21.3.2014. Hallituksen tulisi ottaa huomioon tämä asiantuntijoiden kanta yhdessä muun laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä koskevan tutkimustiedon kanssa.

Lisätiedot:
Milla Pyykkönen
Pääsihteeri, Naisasialiitto Unioni
0407739632
paasihteeri@naisunioni.fi



[1] https://www. unicef. fi/lapsen- oikeudet/sopimus- kokonaisuudessaan/

[2] http://www. aka. fi/fi/akatemia/media/Tiedotteet1/2011/Lapsen- unen- laatu- haastaa- vanhemman- hyvinvoinnin/

[3] http://www. kauppalehti. fi/uutiset/kuntaliitto- laski- paivahoito- oikeuden- rajaaminen- ei- saasta- juuri- mitaan/ZsckEqhv

Siirry sivun alkuun
 
Tekninen toteutus: Slap Media
Ulkoasu: Hahmo Design