Rasismi, naisiin kohdistuva väkivalta ja ihmiskauppa – kommentimme UPR-raporttiin

Lausunto Suomen kolmannen kansallisen YK:n ihmisoikeusneuvoston yleismaailmallinen määräaikaistarkastelun eli UPR-raportin luonnoksesta

Naisasialiitto Unioni kiittää opetus- ja kulttuuriministeriötä tilaisuudesta tulla kuulluksi koskien Suomen kolmannen UPR-raportin luonnosta. Unioni on kommentoinut aikaisemmin useita raportissa mainittuja ohjelmia ja asetuksia. Tässä lausunnossa Unioni keskittyy seuraaviin laajan raportin teemoihin: rasismi ja vihapuhe, naisiin kohdistuva väkivalta, ihmiskaupan ehkäiseminen sekä tasa-arvokasvatus.

1.Rasismi ja vihapuhe

Raportin mukaan Suomessa ei ole merkittäviä viitteitä poliittisesta radikalisoitumisesta. Raportissa todetaan niin ikään, että väkivaltainen ääriajattelu ei ole saanut Suomessa merkittävää jalansijaa, vaikka ilmassa onkin merkkejä ääriryhmien aktivoitumisesta. Naisasialiitto Unioni pitää tätä tilanteen aliarvioimisena. Esimerkiksi kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike on toistuvasti jäänyt kiinni väkivallanteoista, viimeisimpänä järjestön mielenilmausta kritisoineen sivullisen kuolemaan johtanut julma pahoinpitely. Unioni on hyvin huolissaan avoimen väkivaltaan yllyttävän rasismin noususta, ja katsoo, että raportissa poliittisen väkivallan uhkaa tulisi käsitellä painavammin.

Naisasialiitto Unioni on tyytyväinen siihen, että raportissa mainitun hallituksen päätöksen mukaisesti vihapuheeseen tullaan jatkossa puuttumaan tehokkaasti ennen vakavampien seurauksien syntymistä. Raportissa on myös lueteltu kiitettävän paljon konkreettisia toimia, joilla vihapuheeseen aiotaan puuttua. Valitettavasti poliisin
konkreettiset keinot puuttumiseen jäävät raportissa osin epäselviksi, sillä niitä käsittelevä kappale on luonnoksessa vielä päivityksen alla.

Unioni huomauttaa, että tärkeä keino rasismin ja vihapuheen kitkemiseksi olisi järjestäytyneen rasismin ja siihen
osallistumisen kriminalisointi. Suomella on YK:n rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen johdosta velvollisuus kieltää rasismia edistävät ja siihen yllyttävät järjestöt sekä muu organisoitu toiminta. Tällaisiin järjestöihin tai
tällaiseen toimintaan osallistumista on sopimuksen mukaan myös pidettävä laissa rangaistavana tekona. Tällä hetkellä Suomen lainsäädäntö ei täytä velvoitteita, joihin olemme rotusyrjinnän vastaisen sopimuksen kautta sitoutuneet. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjausten mukaan kokoontumisvapaus ei ulotu
rasistiseen liikehdintään.

2. Naisiin kohdistuva väkivalta

Kuten raportissa todetaan, naisiin kohdistuva väkivalta on yksi Suomen vakavimmista ihmisoikeusongelmista.
Ongelman vakavuus on tuotu raportissa kiitettävästi esille. Unioni katsoo kuitenkin, että raportissa tulisi huomioida suositukset, jotka YK:n CEDAW-komitea ja YK:n kidutuksenvastainen komitea ovat Suomelle osoittaneet.
Molemmissa suosituksissa nostettiin esille Suomen valtion puutteita naisiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttumisessa ja väkivallan ehkäisemisessä.

Useat Istanbulin sopimuksen edellyttämät lainsäädäntöuudistukset eivät ole toteutuneet Suomen lainsäädännön osalta, eikä osaa niistä olla edes ryhdytty selvittämään. YK:n edellä mainitut komiteat ovat myös todenneet lainsäädännössä useita puutteita Istanbulin sopimuksen velvoitteisiin liittyen. Esimerkiksi seksuaalinen häirintä kattaa rikoslaissa tällä hetkellä vain ”seksuaalisen ahdistelun” eli fyysisen koskettelun. Kun rikoslakiin lisättiin kohta ahdistelusta, jätettiin pois sanallinen ja sanaton ahdistelu. Seksuaalinen häirintä on kuitenkin laaja-alaisempi ilmiö kuin suora fyysinen koskettelu ja se on pidempään jatkuessaan yleensä monimuotoista. Tällainen seksuaalisen häirinnän kaventaminen ei ole sopimuksen mukaista.

Lisäksi raiskauksen määritelmään ei ole sisällytetty suostumuksen puuttumista Istanbulin sopimuksen edellyttämällä tavalla. Rikoslaki on epäselvä myös laitoshoidossa olevien kohdalla (20 luku §5 Seksuaalinen hyväksikäyttö), jolloin seksuaalista hyväksikäyttöä voidaan päätyä käyttämään rikosnimikkeenä niin, että laitoshoidossa olevien kohdalla rangaistukset seksuaalirikoksista, jotka olisi tulkittavissa raiskauksiksi, muodostuvat matalammiksi.

Lainsäädännössä ei ole myöskään kriminalisoitu pakkoavioliittoja, eikä olemassa olevalla lainsäädännöllä välttämättä pystyä tunnistamaan ja puuttumaan kuin joihin tapaustyyppeihin.

Suosituksissa huomautetaan, että väkivallan huomioiminen tapaamisoikeuksiin ja huoltajuuteen liittyvissä asioissa on oikeusistuimissa sekavaa ja vaihtelevaa, eikä asiaan ole puututtu lainsäädännöllä.Ongelmallista on myös, että lähisuhde- ja perheväkivaltatapauksiin sopimaton sovittelukäytäntö on edelleen laajasti käytössä.

Istanbulin sopimuksen artikla 23 velvoittaa Suomea lisäämään turvakotipaikkoja ja toteuttamaan määrän lisäys siten, että turvakotiverkosto on alueellisesti kattava ja esteetön. Myös salaisessa osoitteessa toimivia turvakoteja on perustettava. Sopimuksen vähimmäissuosituksen mukaan laskettuna Suomessa pitäisi olla yli 500 turvakotipaikkaa, kun niitä on nyt vain reilu viidennes tästä. Uusien turvakotien perustamiseen osoitetut lisävarat ovat täysin riittämättömät. Resursseja ei ole varattu riittävästi myöskään sopimuksen vaatiman raiskauskriisikeskusten verkoston pystyttämiseksi.

Kaiken kaikkiaan Naisasialiitto Unioni pitää ongelmallisena, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ on jo
kauan ollut Suomessa aliresurssoitua. Raportissa tätä ei huomioida. Naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisesta, jo päättyneestä ohjelmasta (vv. 2010-2015) tehtiin ulkopuolinen arviointi, jonka raportoinnissa esitettiin vakavaa kritiikkiä koskien ohjelman heikkoa resurssointia. Myös CEDAW-komitea ja kidutuksen vastainen komitea huomauttivat suosituksissaan, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi laadittujen ohjelmien resurssointi on riittämätöntä. Sama huoli on noussut esiin myös useiden kansalaisjärjestöjen kannanotoissa Istanbulin sopimuksen toimeenpanoon liittyen. Esimerkiksi Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa koordinoivan toimikunnan työhön on varattu hyvin niukasti resursseja. Tämä uhkaa vesittää toimikunnan laajan työnkuvan asianmukaisen toteuttamisen.

Raportissa mainitaan, että naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäiseminen ja torjuminen on myös yksi Suomen kansainvälisen ihmisoikeuspolitiikan painopisteistä. Unioni pitää hyvänä sitä, että teema on nostettu Suomen ihmisoikeuspolitiikan kärkeen. Samalla Unioni pitää erittäin ongelmallisena kehitysyhteistyömäärärahojen rajua leikkaamista, jolla on väistämättä vaikutusta myös naisten ja tyttöjen oikeuksien toteutumiseen. Raportissa ei mainita mittavia kehitysyhteistyön leikkauksia ollenkaan.

3. Ihmiskaupan ehkäiseminen

Raportissa nostetaan esille hallituksen lokakuussa 2016 vahvistama kansallisen ihmiskaupan vastainen toiminnan ohjelma vuosille 2016-2017. Asiaa käsitellään kuitenkin raportissa hyvin suppeasti siihen nähden, kuinka vakava ihmisoikeusloukkaus ihmiskauppa on. Ihmiskaupan vastaiseen toimintaohjelmaan liittyy lisäksi ongelmia, joita
ihmisoikeusjärjestöt ovat lausunnoissaan tuoneet esille. Ongelmallinen on esimerkiksi ulkomaalaislain kohta, jonka perusteella seksuaalipalvelujen myymisesta epäilty voidaan käännyttää. Kyseinen käännytyspykälä (UL 148 §:n 1 mom. kohta 6) asettaa kolmansista maista tulevat seksiä myyvät henkilöt haavoittuvaiseen asemaan ja pelko käännyttämisestä voi estää yhteydenoton viranomaisiin. Käännytyspykälän kriittistä arviointia ovat edellyttäneet mm. kansallinen ihmiskaupparaportoija, useat kansalaisjärjestöt sekä CEDAW-komitea.

Seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuva ihmiskauppa on yleisimpiä ihmiskaupan muotoja ja se on hyvin sukupuolittunut ilmiö uhrien ollessa pääasiassa naisia ja tyttöjä. Naisasialiitto Unioni katsoo, että teemaa tulisi käsitellä raportissa erikseen. Suomessa seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuvan ihmiskaupan tapauksia tulee vain vähän esiin, mutta Kansallinen ihmiskaupparaportoija on arvioinut, että kyse ei ole näiden rikosten tosiasiallisesta määrästä Suomessa vaan puutteellisesta uhrien tunnistamisesta, kun ilmiöön liittyvää tietämystä ja resursseja ole tarpeeksi. Kun ihmiskauppaa ei tunnisteta, ihmiskaupparikoksia voidaan sen esiin tullessakin päätyä käsittelemään parituksena.

Kansallinen ihmiskaupparaportoija on pannut merkille nigerialaistaustaisia ihmiskaupan uhreja koskevaa selvitystä
Korkeimmalle oikeudelle tehdessään, että auttamisjärjestelmään pääsystä päätettäessä olemassa olevaa lakia tulkitaan toisinaan tiukemmin kuin laki ja sen esityöt edellyttäisivät. Lisäksi, jos ihmiskaupan uhri lapsineen määrätään palautettavaksi tai hänet käännytetään, olisi Suomen viranomaisten huolehdittava, että paluumaassa uhrit ohjautuvat toimivien palveluluiden piiriin. Selvityksessään ihmiskaupparaportoija katsoi, ettei Suomi kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti huolehdi siitä, että henkilö lapsineen ohjattaisiin käännytystilanteissa tarvittavan avun ja tuen piiriin vastaanottavassa maassa.

Vaikka raportissa kuvataan turvapaikanhakijoiden määrän kasvaneen merkittävästi, ei samalla kuitenkaan tuoda esille, että paperittomuus on lisääntymässä Suomessa ja on varsin todennäköistä, että tässä yhteydessä
myös ihmiskauppa Suomessa lisääntyy. Ihmiskaupan uhrien tehokkaalla tunnistamisella on vaikutuksia ihmiskaupparikosten selvittämiselle ja ilmiön torjumiselle sekä ihmiskaupan uhrien mahdollisuudelle
saada tarvitsemaansa tukea ja apua. Paperittomat jäävät erityisen usein auttamisjärjestelmän ulkopuolelle ja heidän kohtaamansa ihmiskaupparikokset tulevat harvoin esiin. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat naiset ja lapset.

4. Tasa-arvokasvatus

Raportissa mainitaan varhaiskasvatuksen ja koulutuksen tasa-arvotietoisuuden vahvistaminen olevan hallituksen
tasa-arvo-ohjelman 2016-2019 yhtenä tavoitteena. Naisasialiitto Unioni kiittää tärkeän teeman ja siihen liittyvien konkreettisten toimien nostamista raporttiin. Unioni kuitenkin huomauttaa, että samassa yhteydessä olisi syytä
tunnustaa myös tasa-arvotietoisen kasvatuksen haasteet. Stereotyyppisiä sukupuolirooleja uusinnetaan usein tiedostamatta, mikä asettaa erityisen tarpeen kasvatus- ja koulutusalan henkilöstön täydennyskoulutukselle. Raportissa mainitut tasa-arvo-ohjelman mukaiset toimenpiteet tasa-arvokasvatuksen vahvistamiselle ovat hyviä ja tarpeellisia, mutta ne vaativat toteutuakseen riittävän resurssoinnin.

Lopuksi Naisasialiitto Unioni huomauttaa, että raportin osio ”Sukupuolivähemmistöjen asema ja oikeudet” tulisi olla
nimetty otsikolla ”Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asema ja oikeudet”, jotta se kuvaisi osion sisältöä.

Lisätietoja

Kategoria

Lausunnot

Avainsanat

, ,

Päivämäärä