Naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ heikosti resursoitua

Lausunto YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevasta yleissopimuksesta Suomen kahdeksannen määräaikaisraportin valmistelua varten

Naisasialiitto Unioni kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksistään YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomen kahdeksannen määräaikaisraportin valmistelua varten. Valitettavasti Unioni ei päässyt osallistumaan kuulemiseen aiheesta 16.6.2017, mutta Unioni lähettää kommenttinsa kirjallisesti erityisesti liittyen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, koulutukseen ja sukupuolistereotypioihin sekä transihmisten oikeuksiin. Kun kahdeksannen määräaikaisraportin luonnos lähetetään lausuntokierrokselle, Unioni ottaa kantaa raporttiluonnokseen laajemmin yhdessä muiden kansalaisjärjestöjen kanssa.

Tausta

Yleissopimuksen täytäntöönpanon valvonta kuuluu yleissopimuksella perustetulle naisten syrjinnän poistamista käsittelevälle komitealle (CEDAW). Sopimusosapuolilla on velvollisuus antaa määräajoin raportti yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Suomen edellinen seitsemäs määräaikaisraportti toimitettiin komitealle helmikuussa 2012 (CEDAW/C/FIN/7). Määräaikaisraportin tarkastelun jälkeen komitea antoi Suomelle loppupäätelmänsä ja suosituksensa 28.2.2014 (CEDAW/C/FIN/CO/7). Lisäksi Suomi toimitti komitealle helmikuussa 2016 väliraportin (CEDAW/C/FIN/CO/7/Add.1), jossa vastattiin komitean Suomelle antamiin suosituksiin naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi ja ehkäisemiseksi tehdyistä toimenpiteistä. Tähän väliraporttiin CEDAW-komitea on antanut vastauksensa 10. elokuuta 2016. Nyt laadittavana olevassa kahdeksannessa määräaikaisraportissa on tarkoitus selostaa niitä toimia, joihin on ryhdytty tai ryhdytään komitean antamien päätelmien ja suositusten johdosta.

Naisiin kohdistuva väkivalta

CEDAW-komitea antoi 10.8.2016  vastauksensa Suomen väliraporttiin koskien naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Vastausten mukaan Suomi on toimeenpannut osan komitean suosituksista, osan Suomi on toimeenpannut osittain ja osaa Suomi ei ole toimeenpannut ollenkaan.

Naisasialiitto Unioni pitää tärkeänä, että kahdeksannessa määräaikaisraportissa huomioidaan YK:n sopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan  ehkäisystä ja torjunnasta eli ns. Istanbulin sopimuksen toimeenpano kokonaisuudessaan, ja kiinnitetään erityistä huomioita niihin CEDAW-komitean suosituksiin, joita ei ole laitettu täytäntöön ollenkaan tai ne on laitettu täytäntöön vain osittain.

CEDAW-komitea katsoi aiemmassa vastauksessaan, että Suomi ei ole pannut käytäntöön uuden valtakunnallisen toimintaohjelman hyväksymistä naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi sekä riittävien resurssien osoittamista ohjelman toteuttamiseen. Komitea myös huomautti, että edellisen ohjelman (2010-2015) täysimääräisen toimeenpanon esti ohjelman toimeenpanon aliresurssointi. Raportissaan Suomi mainitsi, että meneillään oleva sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus oli haitannut ohjelman mukaisten toimien toteuttamista tällä alalla, ja toisaalta uuden perusetettavan Istanbulin sopimuksen koordinointielimenen on tarkoitus laatia Istanbulin yleissopimuksen mukaisesti uusi toimintaohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi.

Unioni huomauttaa, että koska sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen toteutuminen aiotussa varsin kiireellisessä aikataulussa on hyvin epävarmaa, on tärkeää ryhtyä laatimaan myös uutta toimintaohjelmaa välittömästi. Kansallinen koordinaatioelin NAPE – Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta, aloitti toimintansa vuoden 2017 alussa. Unioni haluaa edelleen tuoda esille huolensa toimikunnan riittävästä resursseista. Aiemmassa lausunnossaan asetusluonnoksesta koordinaatioelimen perustamiseksi Unioni huomautti, että Istanbulin sopimus korostaa se tukirakenteiden ja rahoituksen merkitystä sekä sitä, että koordinointielimellä tulee olla päätäntävaltaa. Annettu asetusluonnos ei kuitenkaan antanut viitteitä siitä, että toimikunnalla olisi erillisiä resursseja toimintaan, eikä liioin itsenäistä päätäntävaltaa. Koordinaatioelimestä on niin ikään jätetty pois kansalaisjärjestöjen edustus, vaikka järjestöt vastaavat tällä hetkellä valtaosasta väkivaltatyöstä Suomessa, ja niihin on kertynyt huomattava asiantuntemuksen määrä.

Naisasialiitto Unioni on hyvin huolissaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen työn heikosta resurssoinnista. Tämä näkyy erityisesti turvakotipalveluissa, joiden osalta CEDAW-komitea suositteli Suomea varmistamaan, että väkivallan naisuhrien käytettävissä on riittävä määrä turvakoteja, joilla on pätevä henkilöstö ja riittävät taloudelliset resurssit.  Vuonna 2017 Suomesa aloitti kaksi uutta turvakotia, joiden myötä Suomen turvakotipaikat lisääntyivät neljällätoista. Tämän jälkeen Suomessa on 128 turvakotipaikkaa, kun Istanbulin sopimuksen suosituksen mukaan niitä pitäisi olla 500. Nykyinen turvakotiverkosto ei takaa alueellista kattavuutta eikä yhdenvertaisuutta turvakotiin hakeutumisessa. Turvakotipalvelut ovat aliresurssoituja myös lähivuosina, sillä hallituksen osoittama kahden miljoonan euron vuosikorotus turvakotien toimintaan vuoteen 2019 saakka on täysin riittämätön Istanbulin sopimuksen suositusten toimeenpanemiseksi. Unioni huomautti myös lausunnossaan uudesta turvakotilaista keväällä 2017, että lakiluonnos rajaa vastoin Istanbulin sopimusta turvakotipalvelut vain lähisuhdeväkivallan uhreille. Istanbulin sopimuksen määritelmän mukaan kaikki naisiin kohdistuvan väkivallan muodot tulisi ottaa huomioon. Rajaus vain lähisuhdeväkivallan uhreille on ongelmallista etenkin ihmiskaupan uhrien kannalta. Tämä on vastoin Istanbulin sopimuksen henkeä ja tulisi korjata.

CEDAW-komitea huomautti aiemmassa vastauksessaan Suomelle, ettei Suomi ole pannut täytäntöön Istanbulin sopimuksen vaatimaa suostumuksen puutteen kirjaamista raiskauksen tunnusmerkistöön. Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) määritelmän mukaan nimenomaan uhrin suostumus on raiskausrikoksen keskeinen tunnusmerkki, ei käytetyn väkivallan määrä. Asia ei ole edelleenkään edennyt. Unioni kuten myös useat muut sukupuolten tasa-arvoa edistävät järjestöt ja ihmisoikeusjärjestöt ovat jo kauan vaatineet asiaan korjausta.

Unioni pitää positiviisena asiana, että Suomeen on vastikään perustettu CEDAW-komitean suositusten mukaisesti valtakunnallinen tukipuhelin seksuaalisen väkivallan uhreille. Lisäksi Suomeen perustettiin keväällä 2017 ensimmäinen seksuaalisen väkivallan uhreja auttava tukikeskus. Aiemmin Suomessa ollut vain yksi raiskauskriisikeskus, Tukinainen, joka on alun perin Naisasialiitto Unionin perustama. Istanbulin sopimuksen mukaan tukikeskuksia raiskausten ja muuta seksuaalista väkivaltaa kokeneille uhreille tulisi kuitenkin perustaa useita, sillä sopimuksen tavoitteena on tukikeskus jokaista 200.000 asukasta kohden. Unioni pitää huolestuttavana mahdollisuutta, että velvoite katsotaan täyttyneeksi yhden tukikeskuksen perustamisella, etenkin kun Istanbulin sopimuksen toimeenpano kaikkinensa on resurssoitu hyvin heikosti.

Unioni huomauttaa lopuksi, että lainsäädännössä ei ole edelleenkään kriminalisoitu pakkoavioliittoja, eikä olemassa olevalla lainsäädännöllä välttämättä pystyä tunnistamaan ja puuttumaan kuin joihin tapaustyyppeihin. Kokonaisuudessaan näyttää selvältä, ettei Suomessa ole tällä hallituskaudella ollut poliittista tahtoa naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen kansainvälisten velvoitteiden mukaiseksi. Tämä on syytä tunnustaa myös  Suomen kahdeksannessa määräaikaisraportissa CEDAW-komitealle.

Koulutus ja sukupuolistereotypiat

CEDAW-komitean loppupäätelmissä Suomen 7. määräaikaisraportista komitea oli huolissaan vahvoista sukupuolistereotypioista koulutuksessa ja kehotti Suomea poistamaan rakenteelliset esteet, jotka mahdollisesti estävät tyttöjä ja poikia hakeutumasta muille kuin perinteisille koulutus- ja ammattialoille kaikilla koulutusjärjestelmän tasoilla.

Naisasialiitto Unioni jakaa CEDAW-komitean huolen ja huomauttaa, että tutkimusten mukaan lapset omaksuvat sukupuolistereotypiat jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Siksi sukupuolisensitiivinen varhaiskasvatus on keskeisessä asemassa haitallisten stereotypioiden purkamisessa. Unioni on tehnyt vuodesta 2010 saakka hanketyötä sukupuolisensitiivisestä varhaiskasvatuksesta: Tasa-arvoinen päiväkoti –hankkeessa on mm. videoitu päiväkotien arkea ja luotu videoaineiston pohjalta koulutusohjelma ja -materiaalia varhaiskasvattajille. Unionin asiantuntijat ovat kouluttaneet jo yli 1000 varhaiskasvattajaa ja alan opiskelijaa teemasta.

Unioni on tyytyväinen siihen, että Suomi on tunnistanut sukupuolisensitiivisen kasvatuksen merkityksen sukupuolistereotypioiden purkamisessa. Vuonna 2017 voimaan astuneissa, päiväkoteja velvoittavissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa on vahva painotus sukupuolisensitiivisestä varhaiskasvatuksesta. Syksystä 2017 lähtien päiväkotien henkilöstön tulee rohkaista lapsia tekemään valintoja ilman sukupuoleen sidottuja roolimalleja, ennakko-odotuksia ja rajoituksia. Unioni kuitenkin huomauttaa, että usein stereotyyppiset käsitykset sukupuolirooleista ja niiden mukainen toiminta on tiedostamatonta ja varhaiskasvattajan itsensä vaikea havaita ilman erityistä herkkyyttä aiheelle. Sukupuolisensitiivisyys ei ole varhaiskasvatusalalla vielä tuttua, vaan asia vaatii perehtymistä ja kasvattajalta omien toimintatapojen kriittistä tarkastelua. Siksi varhaiskasvattajille ja alan opiskelijoille on erittäin tärkeää järjestää aihepiiristä koulutusta. Unionin järjestämissä koulutuksissa on toistumiseen havaittu, että sukupuolisensitiivisyyden huomioon ottaminen vaatii kasvattajan omaa reflektiota, jota asiantuntijakouluttaja tukee. Konkreettiset koulutuksen yhteydessä tehtävät harjoitukset vahvistavat oppimistulosta.

Ilman aihepiiristä järjestettävää koulutusta vaarana on, että sukupuolisensitiivisyys jää konkretisoitumatta käytännön toimiksi. Esimerkiksi, lasten mahdollisuudet ja uskallus valita sukupuolelleen ns. epätyypillisesti eivät ole kaikille samanlaiset, vaan riippuvat lapsen persoonasta, itsetunnosta sekä paikasta lapsiryhmän sisäisessä hierarkiassa. Lapsiryhmien välisten hierarkioiden puolestaan on tutkimuksissa havaittu vaikuttavan siihen, ketkä ryhmissä tekevät aloitteita ja kenen aloitteita tuetaan. Kasvattajan tulee olla tietoinen näistä valinnan ehdoista ja hierarkioiden merkityksestä, ja osata huomioida ne käytännön kasvatustyössä. Tämä pätee varhaiskasvatuksen lisäksi myös perusteen opetuksessa.

Opetushallitus myönsi Naisasialiitto Unionille kaudelle 2017-2018 avustuksen täydennyskoulutusten järjestämiseksi varhaiskasvattajille. Unioni kuitenkin huomauttaa, että tuleviin koulutuksiin osallistuu 120 varhaiskasvatuksen ammattilaista, mikä ei ole alkuunkaan riittävä määrä täydennyskoulutuksen tarpeeseen nähden.

 

Jätä kommentti