Seksuaalirikoslainsäädäntö tarvitsee kokonaisuudistuksen

Arviomuistio rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista

Naisasialiitto Unioni ry kiittää mahdollisuudesta jättää lausuntonsa arviomuistiosta rikoslain viimeaikaisesta kehityksestä ja tulevista kehitystarpeista. Käsittelemme lausunnossamme seksuaalirikoksiin liittyvä kysymyksiä arviomuistiossa.  Seksuaalirikoksia koskevaan rikoslain 20 lukuun liittyy useita vakavia ongelmia.

Suostumuksen puute kirjattava lakiin

Raiskaussäännösten vuonna 2014 tapahtuneen uudistamisen yhteydessä eduskunnan lakivaliokunta totesi rikoslain 20 luvun tulleen uudistetuksi kokonaan ja sen, että näköpiirissä ei ole merkittäviä uudistustarpeita. Naisasialiitto Unioni pitää tätä toteamusta erittäin ongelmallisena. Muualla Euroopassa on jo pitkään käyty keskustelua suostumuksen puutteen kirjaamisesta raiskauksen määritelmäksi. Esimerkiksi Iso-Britaniassa hyväksyttiin Sexual Offence Act vuonna 2003 ja Saksassa muutettiin vuonna 2016 raiskauksen määritelmäksi on kirjattu lakiin suostumuksen puute. Ruotsissa hallitus jätti maaliskuussa lakialoitteen jossa raiskaus määritellään suostumuksen puutteen kautta.

Suomi liittyi 1.8.2015 naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehtyyn Euroopan neuvoston yleissopimukseen, eli ns. Istanbulin sopimukseen. Istanbulin sopimuksen mukaan raiskauksen määritelmässä keskeistä tulee olla annetun suostumuksen puute (artikla 36 kohta 1 b). Raiskauksen määritelmän muuttamisesta suostumuksen puutteeseen perustuvaksi on tehty eduskunta-aloite ja valmisteilla on myös kansalaisaloite nimeltä. Suomi ei voi sivuuttaa tätä yleiseurooppalaista suuntausta, tehtyä laki-aloitetta ja käytävää kansalaiskeskustelua suostumuksen kirjaamisesta lakiin raiskauksen määritelmäksi.

Istanbulin sopimuksessa korostetaan valtion huolellisuusvelvoitetta: ”Osapuolet toteuttavat tarvittavat lainsäädäntö- ja muut toimet, joilla varmistetaan huolellisuusvelvoitteen noudattaminen tarkoituksena ehkäistä, tutkia, rangaista ja hyvittää tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvat valtiosta riippumattomien toimijoiden väkivallanteot” (artikla 5, kohta 2). Raporttiluonnoksessa ei näy tämän velvoitteen täyttäminen.

Lapset ja seksuaalirikosten rangaistukset

Tällä hetkellä lapsiin kohdistuvia raiskauksia käsitellään yleensä lapsen törkeinä seksuaalisina hyväksikäyttöinä ja jopa tavallisina lapsen seksuaalisina hyväksikäyttöinä. Seksuaalisen kanssakäymisen yleinen suojaikäraja on Suomessa 16 vuotta. Tätä nuorempien henkilöiden ei katsota voivan antaa pätevää suostumusta sukupuoliyhteyteen tai muuhunkaan seksuaaliseen tekoon aikuisen kanssa. Jos lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia käsitellään raiskauksena, niin päädytään pohtimaan sitä onko lapsi ollut peloissaan, onko ollut väkivallan uhkaa tai onko lapsi ilmaissut, ettei halua. Tämä on johtanut mm. oikeuden päätökseen, jossa 10-vuotiaan raiskannutta 20-vuotiasta ei tuomittu raiskauksesta, koska em. seikkoja ei katsottu voitavan näyttää toteen.  Tällaisen pohtiminen 10-vuotiaan uhrin kohdalla on absurdia. Jos raiskaus määriteltäisiin suostumuksen puutteet kautta, niin lapsen suostumusta ei tarvitsisi pohtia.

Seksuaalirikoslainsäädäntö tarvitsee kokonaisuudistuksen

Naisjärjestöt Yhteistyössä – Nytkis ry:n kevätkokous laati kannanoton, jossa naisjärjestöt vaativat, että oikeusministerin tulee asettaa komitea tai työryhmä valmistelemaan rikoslain 20 luvun kokonaisuudistusta. Työryhmän tulee erityisesti perehtyä Euroopan neuvoston Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä koskevan sopimuksen (Istanbulin sopimus) velvoitteisiin.

Työryhmän tulisi kuulla Euroopan neuvoston Istanbulin sopimuksen asiantuntijoita, alan tutkijoita ja asiantuntijoita sekä seksuaalirikosten uhreja tukea järjestöjä.

Työryhmän tulisi myös tarkastella muun Euroopan lainsäädäntöä ja rangaistuskäytäntöjä koskien seksuaalirikoksia.

 

Lisätietoja

Kategoria

Lausunnot

Avainsanat

, ,

Päivämäärä

Jätä kommentti