Tulvan Pääsihteeriltä-palsta

PÄÄSIHTEERILTÄ - Suomessa tulisi ottaa käyttöön Islannin mallin mukainen hoitovapaa.

Vaikka suomalaiset naiset ovat käyneet kodin ulkopuolella töissä vuosikymmeniä, lasten hoitaminen on edelleen lähes täysin naisten vastuulla. Miehet käyttävät vanhempainvapaista vain kuusi prosenttia. Lisäksi miesten käyttämät vapaat ajoittuvat yleensä siten, että kotona on samaan aikaan myös lasten äiti. Tällöin päävastuu lapsista säilyy entiseen tapaan äidillä, eikä kodin työjako muutu.

Lastenhoitovastuun epätasaisesta jakautumisesta seuraa, että synnytysiässä olevia naisia syrjitään työmarkkinoilla. Pätkätyöt ja heikompi urakehitys ovat arkipäivää myös niille naisille, jotka eivät hanki lapsia. Oletettu perhevastuu vaikuttaa myös naisten palkkatasoon ja eläkekertymään.

Lasten hoitovastuun tasaista jakautumista tulisi edistää ottamalla käyttöön Islannin mallin mukainen vanhempainvapaa, joka jakautuisi kolmeen osaan: kuusi kuukautta äidin käyttöön, kuusi kuukautta jaettavaksi vapaasti vanhempien kesken ja kuusi kuukautta isän käyttöön. Samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä vapaan tulisi jakautua molemmille vanhemmille samalla periaatteella, ja mikäli perheessä on vain yksi huoltaja, hänen tulisi voida käyttää kaikki vanhempainvapaakuukaudet.

Niin sanottu 6+6+6-malli on saanut kannatusta monilta eri tahoilta. Äänekkäimpiä vastustajia on ollut Elinkeinoelämän keskusliitto ja muut tahot, joiden etujen mukaista ei ole, että miesvaltaiset alat alkaisivat hoitaa oman osansa perhevapaiden kustannuksista.

Monissa perheissä ajatellaan rahatilanteen kärsivän, jos mies jää kotiin. Tarkemmat laskelmat yleensä osoittavat, että miehen kotonaolo rasittaa perheen taloutta vähemmän kuin luullaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n (ent. Stakes) tekemän selvityksen mukaan isän kotiin jäämisestä voi olla jopa rahallista etua veroprosentin pienenemisen seurauksena.

THL:n erikoistutkija Johanna Lammi-Taskulan mukaan perheiden sisäistä työnjakoa selittää rahallisia syitä paremmin se, että naiset kokevat olevansa vastuussa lastenhoidosta ja miehet perheen taloudellisesta toimeentulosta.

Sen lisäksi, että naiset käyttävät valtaosan perhevapaista, he ovat kotona pitkään. Yli puolet suomalaisista alle kolmevuotiaista lapsista on kotihoidossa. Siksi onkin hämmentävää, että aika ajoin leimahtavissa kotihoito vastaan päivähoito -kiistoissa monien johtopäätös on, että vielä suuremman osan naisista tulisi olla kotona hoitamassa lapsia!

Tämä ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu päivähoidon ongelmiin, esimerkiksi ylisuuriin ryhmäkokoihin ja ahtaisiin tiloihin. Päivähoitojärjestelmään pitää varata kunnolliset resurssit, joita pitää kohdentaa myös päiväkotien henkilökunnan palkkoihin.

Vanhempainvapaiden tasainen jakautuminen parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla, mutta muuttaisi yhteiskuntaa myös laajemmin purkamalla perhevastuuseen liittyviä äärimmäisen sukupuolittuneita rakenteita ja ajattelutapoja.

Lotta Viinikka

pääsihteeri, Naisasialiitto Unioni ry

PÄÄSIHTEERILTÄ - Talouden elvytystoimet pitää suunnata myös naisvaltaisille aloille

Maailmanlaajuisen finanssikriisin iskettyä Islantiin Naisasialiitto Unioni oli yhteydessä sisarjärjestöönsä Kvenréttindafélag Íslands´iin. Uutiset olivat dramaattisia, mutta niin oli myös sisarjärjestön viesti. Kun Islannissa kaikki voimavarat oli valjastettu pelastamaan valtion talous, joutavuudet olivat saaneet unohtua. Turhiksi asioiksi oli määrittynyt käytännössä kaikki, mikä ei ole taloudellisesti tuottavaa. Näin ollen myös sukupuolten tasa-arvon edistämiseen tarkoitetut hankkeet ja rahat olivat suurimmaksi osaksi jäissä. Lisäksi pelkkä puhuminen muusta kuin kansantalouden pelastamisesta oli muuttunut toisarvoiseksi.

Vaikka valtio olisi minkälaisessa kriisissä, on lyhytnäköistä sivuuttaa tasa-arvo tarpeettomana. Laskusuhdanne ja lama eivät ole vaikutuksiltaan sukupuolineutraaleja asioita.

Maailmanlaajuinen talouskriisi ulottuu myös Suomeen ja taloutta elvytetään. Mitä pitempään taantumaa kestää, sitä todennäköisemmäksi käyvät myös julkisen sektorin menojen leikkaukset. Ongelmallista siinä on, että esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen rahoitus leikattiin minimiin jo 1990-luvun laman aikana. Resursseja ei nousukaudella palautettu entiselle tasolle, vaikka it-buumin aikana Suomi tahkosi rahaa ennennäkemättömällä tahdilla. Julkiset palvelut, kuten päivähoito, ovat naisten yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Lisäksi nimenomaan naiset ovat niitä, jotka palkattomalla työllä korvaavat sen, mikä julkisista palveluista puuttuu.

Kun tilanne työmarkkinoilla kiristyy ja työttömien määrä lisääntyy, samaan aikaan lisääntyvät myös puheenvuorot, joissa vaaditaan tai ihannoidaan naisten jäämistä kotiin. Tällainen ajattelu sisältää oletuksen, että naiset ovat varatyövoimaa, jonka voi kutsua töihin tai passittaa kotiin markkinoiden tarpeiden mukaan. Monesti kuitenkin unohtuu, että palkkatyöstä luopuminen on taloudellisesti rankka valinta, johon on mukavasti varaa vain harvoilla. Useimmille naisille työssäkäynti on toimeentulon välttämätön edellytys.

Naisten työllisyyden tukemiseen ei kuitenkaan panosteta samassa määrin kuin miesten. Naisvaltainen tekstiiliteollisuus sai rauhassa romahtaa 1990-luvulla, ja nykyään alalla on 20 000 työpaikkaa vähemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Laskusuhdanteen aikana valtio pyrkii yleensä helpottamaan tilannetta tekemällä investointeja, joilla on työllistävä vaikutus. Kansantaloutta elvyttävien toimien erilaisia vaikutuksia naisille ja miehille ei kuitenkaan oteta huomioon.

Aivan arkijärjelläkin on selvää, että esimerkiksi uudet tiehankkeet ja siltojen rakentaminen synnyttävät työpaikkoja lähinnä miehille. Nyt kun globaalin talouskriisin seurauksena myös Suomessa elvytetään ja tehdään muita merkittäviä poliittisia linjauksia, on tärkeää varmistaa että päätösten sukupuolivaikutukset arvioidaan ennen toimenpiteisiin ryhtymistä.

Lotta Viinikka

pääsihteeri, Naisasialiitto Unioni ry