NAISUNIONI Naisasiaa vuodesta 1892

Historiaa

Perustaminen

Unioni Naisasialiitto Suomessa ry - Unionen Kvinnosaksförbund i Finland rf (nykyisin Naisiasialiitto Unioni ry - Kvinnosaksförbundet Unionen rf) perustettiin 10.2.1892. Perustava kokous pidettiin Kämpin Peilisalissa. Kokouksen sihteerinä toimi kirjailija Helena Westermarck ja puheenjohtajana Valfrid Vasenius. Keisarillisen Senaatin 9.6.1892 vahvistamissa säännöissä todettiin mm., että "liiton tarkoituksena on miesten ja naisten yhteistyön kautta vaikuttaa naisen kasvatuksen parantamiseksi, hänen työolojensa laajentamiseksi ja hänen asemansa korottajaksi kodissa ja yhteiskunnallisessa elämässä silmälläpitäen koko yhteiskunnaan raitista kehitystä. Liiton jäseneksi pääsee jokainen hyvämaineinen mies ja nainen". Unionin ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Lucina Hagman, ensimmäisen suomalaisen yhteiskoulun johtaja.

Osastot

Unioni perusti erilaisia työosastoja. Referaattiosasto keräsi tietoja naisasiasta ulko- ja kotimaisista sanomalehdistä ja kirjallisuudesta. Tilastollisen osaston tehtävänä oli kerätä tietoja naisten töistä eri aloilla ja esitelmäosasto järjesti esitelmiä erityisesti raittius- ja työväenyhdistyksistä. Lisäksi olivat osastot kotia ja kasvatusta varten sekä huviosasto. Unionin toimintaan kuului alkuvuosista lähtien keskustelutilaisuuksien järjestäminen erilaisista asioista kuten samapalkkaisuudesta, aviottomien lasten oikeudellisesta asemasta ja naisten taloudellisesta asemasta.

Kirjasto ja toimitilat

Unioni hankki heti alusta lähtien naisia ja naisasiaa koskevaa kirjallisuutta. Kirjakokoelma laajeni vuosi vuodelta ja toimi useissa eri paikoissa alkuvuosien aikana, kunnes vihdoin 1917 Maikki Friberg tarjosi kirjastolle tilan Naisten äänen toimituksesta, Laivurinkadulta, josta Unionikin vuokrasi huoneen kokouksiaan varten. Maikki Fribergin johdolla kirjasto luetteloitiin ja pidettiin auki kaikkina arkipäivinä. Maikki Fribergin kuoltua 1927 hänen kotinsa ja kirjakokoelmansa jäi perinnöksi Unionille. Ensimmäinen Unionin oma koti sijaitsi Kasarminkatu 14:ssä, jonne yhdistys muutti 1928. Nykyiseen osoitteeseensa Unioni muutti vuonna 1963. Unionin huoneisto Bulevardilla kantaa entisen puheenjohtajansa Maikki Fribergin nimeä, mutta se tunnetaan myös nimellä Naisten Huone, sillä huoneistossa toimii Unionin toimiston lisäksi Galleria Naisten Huone, Kirjasto, Avoimen Naisten Korkeakoulun toimisto ja NYTKIS ry.

Ensimmäiset vaikuttajanaiset Unionissa

(lisää aiheesta historiikissa)

 

Maikki Friberg (1861-1927)

Maikki Friberg osallistui erilaisiin kansainvälisiin tapahtumiin kuten 1892 kansainväliseen naisasiakongressiin Pariisissa ja Women's International League for Peace and Freedom (WILPF) -maailmankongressiin Dublinissa 1925. Hän perusti WILPF:in Suomen osaston 1926. Naisten Ääni -lehden päätoimittajana hän toimi 22 vuotta.

 

 

Helena Westermarck (1850-1938)

Helena Westermarck oli sekä taidemaalari että kirjailija. Sanomalehdistössä hän ruoti sosiaalipoliittisia ongelmia ja naisen asemaa koskevia uudistuksia. 1880-luvulta lähtien hän kirjoitti useita Helsingin elämää kuvaavia romaaneja ja naiselämänkertoja, mm. Fredrika Runebergistä. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai vuonna 1898. Helena Westermarck oli Unionin perustajajäsen ja yhdistyksen sihteerinä hän toimi 10 vuotta. Hänen kynästään ovat lähtöisin mm. Unionin ensimmäiset säännöt.

 

Lucina Hagman (1853-1946)

Unionin ensimmäinen puheenjohtaja Lucina Hagman oli kotoisin Kälviältä ja ammatiltaan opettaja. Hän oli perustamassa ensimmäistä suomenkielistä yhteiskoulua, jonka ensimmäisenä johtajana hän myös toimi. Myöhemmin Lucina Hagman perusti oman nopeasti kasvavan ja yliopistoon johtavan suomalaisen yhteiskoulunsa (Helsingin uusi yhteiskoulu). Lucina Hagman ajoi asiaa maksuttomasta alkeiskoulusta niin tytöille kuin pojille ja naisten omasta vapaudesta valita itse ammattinsa ja saada siitä asiaankuuluva palkka. Hänen aloitteestaan perustettiin myös yhdistys Sivistystä koteihin (15.5.1899), jonka nimeksi vaihdettiin vuonna 1900Marttaliitto. Lucina Hagman valittiin myös ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan. Eduskunnassa hän ajoi esim. raittiusasiaa, avioliittosäädännön uudistamista, aviottomien lasten oikeudellisen aseman parantamista, naisen hyväksymistä valtion virkoihin ja samapalkkaisuutta. Lucina Hagman oli perustamassa myös SuomalaistaNaisliittoa vuonna 1907.

 

Annie Furuhjelm (1854-1937)

Annie Furuhjelm oli aikansa kosmopoliitti. Hän syntyi Alaskassa ja muutti Suomeen 1872. Helsinkiin hän muutti vuosisadan alussa ja osallistui Unionin toimintaan.Hän oli mukana sekä suomalaisessa että kansainvälisessä äänioikeusliikkeessä. Annie Furuhjelm edusti Unionia erilaisissa kansainvälisissä tapahtumissa, mm. Berliinin kongressissa 1904, jossa Kansainvälinen äänioikeusallianssi syntyi. Hänet valittiin myös ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan ja siitä alkoi hänen monivuotinen työnsä kansanedustajana. Annie Furuhjelm osallistui Unionin hätäaputyöhön. Vastoin kaikkia sääntöjä, "apua vain työtä vastaan", hän jakoi rahaa ja vaatteita vähäosaisille. Hän totesikin, että kaikki teoria kalpenee todellisen hädän edessä.

 

Helmi Tengen (1875-1971)

Helmi Tengen on ollut Unionin pitkäaikaisempia jäseniä, ensimmäinen kultaisen ansiomerkin haltija, joulumessujen perustajia - ja paljon muuta. Unionin historiikissa hänet nimetään liiton jäsenistä uskollisimmin toimineeksi ja värikkäimmäksi. Nuoruuden harrastukset muuttuivat elämäntyöksi, kun Helmi Tengen valmistui veiston ja voimistelunopettajaksi. Helmi sai myös ajokortin ensimmäisenä naisena Suomessa. Unionin lisäksi Helmi Tengen oli aktiivinen myös muissa yhdistyksissä- lähellä hänen sydäntään olivat naisopettajat, voimistelu ja autoilu. Joulumessutoimintaa Helmi kehitti 40 vuoden ajan luoden niistä mahtavan instituution.

 

Ida Sofia Salin (1865-1952)

Ida Salin valmistui puutarhuriksi ensimmäisten naispuutarhurien joukossa 18-vuotiaana. Ammattiaan hän ehti harjoittaa reilut kymmenen vuotta ennen avioitumistaan Wilhelm Salinin kanssa. Ida Salin ryhtyi johtamaan miehensä omistamaa nyöripunomoa yksin tämän kuoltua. Vaatimattomasta neljän työntekijän yrityksestä kehittyi vähitellen suuri ja kukoistava nappi- ja nyöritehdas, jonka henkilökunta oli koulutettua ja motivoitunutta, tekniikka uusinta ja Idan tapa johtaa demokraattinen ja luova. Vuonna 1902 Ida Salin rakensi ystävänsä Josefina Nyman-Sjöbergin kanssa yhteisen huvilan Lauttasaareen. He asuivat siellä koko kesän, viettivät vilkasta seuraelämää ja hoitivat puutarhaa, marjastivat ja säilöivät. Erityisesti vanhemmiten tuli kesäkodista Idalle rakas voiman ja virkistyksen lähde. Yhteydet ajan naisasianaisiin syntyivät varhain. Ida liittyi Unionin jäseneksi ja kutsui aktivisteja usein kotiinsa. Ida Salin koki Unionin toiminnan niin tärkeäksi, että tahtoi muistaa järjestöä testamentissaan lahjoitamalla merenrantahuvilan naisliikkeelle, jotta toisetkin naiset voisivat nauttia siitä uudistavasta ja tervehdyttävästä vaikutuksesta, joka puutarhalla ja meri-ilmalla oli hänelle itselleen. Avoin Naisten Korkeakoulu järjestää Idan Villa Salin -huvilassa naisten virkistystä ja koulutusta ympäri vuoden.

Siirry sivun alkuun
 
Tekninen toteutus: Slap Media
Ulkoasu: Hahmo Design